Koliikkiaikuinen

Mulla on taas kolme päivää ollut sen verran vatsavaivoja, että alan olla valmis ihan mihin tahansa!
Vaiva ei ole ihan niin paha, että kehtaisin lähteä saikulle, mutta kuitenkin niin paha, etten saa töitä tehtyä, kun olo on hankala ja on koko ajan pakko koittaa googlettaa jotain apua jostain!
Oon kirjotellut ylös syömäni murkinat, muttei sieltä mitään selvää syyllistä nouse esiin - edelleenkään. Viime keväänä fodmap-ruokavaliolla vaivat katosi, mutta siinä oli niin paljon ruoka-ainerajoituksia, etten jaksanut arjessa pysyä niin tiukassa ruodussa. Etenkin kun välillä voin syödä mitä tahansa täysin ongelmitta, jolloin tietty tiukat rajoitukset alkaa tuntua turhalta nipottamiselta. Kunnes sitten tulee tämmönen takaisku ja taas tuntuu, ettei mikään rajoitus olis liian hankala, jos vaan vatsa olis normaali.
Tai täähän vois jopa johtua vain istumisesta. Jos vaihtaisin toimistosta ulkotöihin niin heti helpottais - jos ei muuten niin siksi, että ulkona vois kaasutella menemään ihan vapaasti ;)
Mietinpä sitäkin, että ehkä mun tän viikon huonot yöunet on johtuneet vatsasta. Useimmiten herätessäni olen vatsallani, johon olen saattanut kääntyä juuri siksi, että vatsa on vaivannut. En kyllä herätessäni tiedä, mihin olen herännyt, mutta joku syy siihen on pakko olla. Ei ole kylmä, eikä kuuma, eikä pissahätä, eikä mitään muutakaan. Vois hyvin olla, että vatsaa on vääntänyt ja se on just mennyt ohi ennen kuin havahdun unesta.
Mä olin kuulemma kulmakunnan kauhein koliikkivauva. Aloin huutaa heti, kun jouduin petiin vaakatasoon. Olin hiljaa vain sylissä, kun äiti käveli ympäri asuntoa koko yön. Nyt mä oon sitten koliikkiaikuinen!